Moikkista!
Tämä postaus piti julkaista jo jokin aika sitten, mutta arvatkaa sainko aikaiseksi? Elikkä siis, kirjava pikkuvauva Little monster täytti 21.5. kokonaisen vuoden. Eikös ole aika komia? Kuka muka väittää, että kauneus on katsojan silmässä, eikös vuotiaasta varsasta kuulukin ottaa edustavia kuvia kun sillä on kaikista pahin karvanirrotusvaihe?
Kuului tai ei, niin eikös sitä sanota, että ei ole karvoihin katsomista? Tässä yhteydessä voidaan hiukan muuttaa sanonnan oikeaa viestiä, ja sanoa, että kapisen näköinen rottakin voi olla ihan oikea hurmuri. Eikä tuo nyt ole kai niiiiiin pahan näköinen. ;)
Meille kuuluu edelleen ihan hyvää, vielä ei ainakaan ole Mököstys varsonut. Huomenna voisi olla vuorossa vähän kunnollisten valokuvien ottoa maailman parhaimman ja rakkaimman miniponiinin kanssa, ken tietää. Joka tapauksessa, tämä blogikin ihan tosissaan yrittää saada osakseen panostusta, mutta en tiedä sitten, kuinka aika riittää.
Vaikka tähän blogiin en voi mitään ratsastuskuulumisia kertoilla, aion ainakin terästäytyä pienten söpöjen ponien valokuvaamisessa. Toivon kuitenkin, että joskus tulevaisuudessa löydän vielä itseni tavoitteellisemmasta touhuilusta noiden tuon kokoluokan kääpiöponien kanssa. Poniravithan nyt ovat olleet mulle ihan hurjan lähellä sydäntä, ja voin kertoa, että välillä ravikuume on niin sietämätön, että pelkään ostavani Carolle karsinakaveriksi sen shetikan. Tai russin.
Joka tapauksessa, tähänkin blogiin on mielestäni kiva kirjoittaa. Vaikka tämä nyt on ihan tällaista höpönlöpöttämistä, tekstin tuottaminen ei ole vaivalloista. Silloin en näe minkäänlaista tarvetta poistaa tätä blogia, tai lopettaa kirjoittamista. Sisältö varmastikin on enemmän kuvapainotteista, mutta aivan varmasti näistä puhelinkuvista päästään eroon. Ja niin nopeasti, että ette ehdi keksiä, mikä ylläri mulla on teille aika pian.
Tämä postaus piti julkaista jo jokin aika sitten, mutta arvatkaa sainko aikaiseksi? Elikkä siis, kirjava pikkuvauva Little monster täytti 21.5. kokonaisen vuoden. Eikös ole aika komia? Kuka muka väittää, että kauneus on katsojan silmässä, eikös vuotiaasta varsasta kuulukin ottaa edustavia kuvia kun sillä on kaikista pahin karvanirrotusvaihe?
Kuului tai ei, niin eikös sitä sanota, että ei ole karvoihin katsomista? Tässä yhteydessä voidaan hiukan muuttaa sanonnan oikeaa viestiä, ja sanoa, että kapisen näköinen rottakin voi olla ihan oikea hurmuri. Eikä tuo nyt ole kai niiiiiin pahan näköinen. ;)
Meille kuuluu edelleen ihan hyvää, vielä ei ainakaan ole Mököstys varsonut. Huomenna voisi olla vuorossa vähän kunnollisten valokuvien ottoa maailman parhaimman ja rakkaimman miniponiinin kanssa, ken tietää. Joka tapauksessa, tämä blogikin ihan tosissaan yrittää saada osakseen panostusta, mutta en tiedä sitten, kuinka aika riittää.
Vaikka tähän blogiin en voi mitään ratsastuskuulumisia kertoilla, aion ainakin terästäytyä pienten söpöjen ponien valokuvaamisessa. Toivon kuitenkin, että joskus tulevaisuudessa löydän vielä itseni tavoitteellisemmasta touhuilusta noiden tuon kokoluokan kääpiöponien kanssa. Poniravithan nyt ovat olleet mulle ihan hurjan lähellä sydäntä, ja voin kertoa, että välillä ravikuume on niin sietämätön, että pelkään ostavani Carolle karsinakaveriksi sen shetikan. Tai russin.
Joka tapauksessa, tähänkin blogiin on mielestäni kiva kirjoittaa. Vaikka tämä nyt on ihan tällaista höpönlöpöttämistä, tekstin tuottaminen ei ole vaivalloista. Silloin en näe minkäänlaista tarvetta poistaa tätä blogia, tai lopettaa kirjoittamista. Sisältö varmastikin on enemmän kuvapainotteista, mutta aivan varmasti näistä puhelinkuvista päästään eroon. Ja niin nopeasti, että ette ehdi keksiä, mikä ylläri mulla on teille aika pian.
Apua kun aika menee nopeasti. Eikö olekin edelleen aivan hurrjan suloinen herra?
 |
| Hehe, kuka muka on täysin hurahtanut söpoihin pikkuponeihin ja voikukkaseppeleisiin? |
